Minä kestän henkiset lyöntinne vaikka ne sattuvat.

Lupaan etten liikahda tai purskahda itkuun.

Lyökää vaan heikompaanne, lyökää sitä johon sattuu.

Eihän minulla ole tunteita, olen vain nukke.

Tyhjä nukke, toisten riepuinen lelu.

Toivottavasti saatte siitä jotain, kun minä vihdoinkin luovutan.

Pistäkää niitä pahuksen neulojanne puhtaaseen ihooni.

Upottakaa ne likaiseen sydämeeni asti.

Ehkä joskus opin sanomaan, kuinka se sattuu.

Menetin puhtaan sydämeni rakkaudelle.

Nyt olen vain ontuva kuori likaisen, tahratun sydämeni kanssa.

Kuka voi korjata haavani, putsata sydämeni?

Tahdon tuntea sen lämmön, sen rakkauden, jonka joskus tunsin.

Nyt en kykene mihinkään.

Pian, on liian myöhäistä.

Pian, olen yksi unelma muiden joukossa.

Ehkä pian, minäkin taas lennän ja löydän sen puhtauden, jota olen etsinyt.